Marjaana

en ymmärrä että kukaan voi rakastaa lapsiaan
niin vähän?
vain vähän liian vähän
ettei ymmärrä kämmenen painon lämpöä
pienellä takaraivolla

muotoilen maailmani lämpimästä valosta
rakensin sen näihin huoneisiin
kirja verholta piironki lelukorilta
avaan kohtuni siemenille
jotka kylpevät rakkauden valossa
hiljaisia sädehtiviä enkeleitä
sain ympärilleni

rakensin pesän
suojakseni
tuttu muurini
lasteni lämpö sylissäni
suojaa minua
siltä odottamattomalta
liian nopealta puheelta
ystävässäni
hänen liian punaisessa suussaan surisee
ulkomaailma välkkyy reunoilta
mene pois!

luin
koskaan älä huuda, neuvo ja ohjeista
koskaan älä kiellä
kierrä ja ymmärrä
kannusta, anna tilaa, ota syliin
ole se äiti joka me kaikki haluamme unissamme olla
ja minä olen

mihin te ihmiset tarvitsette aamun aikaisia junia
palavereita
kahvitaukoja
liikelounaita ja jakkupukuja
kun teillä voisi olla rakkaus

pienissä sormissa jotka otan kämmeneni väliin
puhallan kuhmun pois
selitän kuoleman ja voikukan kasvun

niin paljon on minulle annettu
en koskaan tuhlaa sitä päivähoitoon
tarhamatkoihin
väsyneisiin hoitotäteihin
jotka mekaanisesti
tekisivät minun rakkauden työtäni

yöllä huudan kadonnutta
minäkö se jo menin?

Zaida

tulen helposti

tiedän, pitäisi jo mennä
kiire odottaa
annan ajan juosta
edelleni
minulla ei ole
aikaa
kävellä sen tahtiin

keskustelulle
valolle kirkkaudelle sinussa minulla on aina
aikaa
kylliksi

pysähdyn tiellä
annan ilman hengittää minua
sisään ja ulos
olenhan jo nyt
vielä tässä

lapsena pukeuduin haalariin
se otti minut syliinsä
antoi tilaa mutta oli läsnä
nyt kietoudun vihreän malboron tuoksuun
minttua!
iso iloinen takki ja maiharit
harmaa vaarin isän vanha villapaita
armeijan vanha olkalaukku
minun ystäväni
taistelussa maailman kiirettä vastaan

sitten yöllä kirjoitan
vielä muutaman sanan lauseen
muutama hiljainen ajatus
tähän romaanin tyhjälle viimeiselle sivulle
sen tarkoitus
minun tarkoitukseni
täyttää tuo sivu
täyttää minut

aamulla
kukikkaissa lakanoissa tapailen hissuksiin
peikko-miestäni
maistelen salaa
janoa
hänen punaisiin huksiinsa

elämähän sai meidän molemmat!

Veronika

äitini nimesi minusta
minut
tulen punaisen
palavan okran
syvemmän ruskean
kuin iiris
hänen oikeassa silmässään

tolppakorot
nahkaa ja samettia
kaula
kohoaa valkoisena patsaana
huulet
vuotava granaattiomena sinun lanteillasi

sain siis nimen
ja nimi sai minut
mitään muuta sinulla ei minulle ollut, äiti
kaipaatko minua koskaan
tiedätkö nähneesi minut teatterin piemässä valossa
kolmas rivi takaa oikealta

miten noustaan sieltä mitä ei ole
miten astutaan askelmalle
harhaa
miten kasvetaan kohti tähtiä
vieraan miehen röökinsavu silmissä
mitä teit äidilleni, mulkku
mitä teit minulle äidissäni
sille
mitä minusta vielä silloin
oli jäljellä

sitten tuli
minun pylväsmieheni
niin herkkä sisältä
sulaa sokeria
spermaa
rintamaitoa
hän oli
luulin toisin
tietenkin!

hän ei pystynytkään
pelastamaan minua haukoilta
suurilta kidoilta
tummilta kovilta kiiltäviltä pinnoilta
joille levitin itseni
uudestaan
uudestaan!

petturuudesta maksavat nöyrimmätkin
tunne se, sokeri-mies

Nina

olen Nina yhdellä iillä
aamuisin juoksen korot perässä hyvin tärkeisiin töihin kokouksiin palaveriin
matkustelen tottakai!
varon katkaisemasta kynsiäni junan oven avausnappulaa painaessani
syötän kissani
juon teeni, vihreän sillä kahvi pilaa hampaani ihoni täydellisen
valitsen käsilaukun tiistaille
hillityn ja tyylikkään

muistan harjata hampaani joka ilta aamu
lounaan jälkeen työpaikan vessassa
valkoisena ne kiiltävät hymyillessäni häijysti vastustajilleni
olen tässä
täydessä panssarissa
miehet varokaa, olen teille enemmän kuin pystytte ymmärtämään
poltatte näppinne, kurjat koirat
silmät muualle kapiset rakit!

olen jumalatar
kauneus
seksikkyys
äly salamannopea ajatustenvaihto
guccin käsilaukkuun piilotettuna

haluan miehen
täydellisen jumalaisen
silmälasipäisen miehen
audimiehen salkkumiehen rennon tyylikkään pukumiehen
haluan kauppakorkeamiehen
joka ymmärtää avata shampanjapullon tyylikkäästi poksauttaen
jonka kravatin korjaan punaiset kynnet loistaen

jakkupuvustani en luovu
en laukustani
korkeista koroista
joka kolmiviikkoiskampanjaastani

minä olen auliisti
vuolaasti
ylitsepursuavan tyylikkäästi
teitä varten

Emmi

lataan kahvinkeittimen
huuhtaisen eilisen kupin
kylmää vettä likaiseen lavuaariin
haen lehden ovelta
lehti ja kuppi
kuppi ja lehti
tämäkin hetki
minun yhtä itseoikeutetusti kuin eilisen
ensi viikon hetket

lapsialennus
perhekoko
muksuparkki
kolmen hengen sohva
lapset veloituksetta
koko perhe yhdessä vain 200 euroa

juon nuo sanat
kahvi maistuu eiliseltä
muiden sanoilta syytöksiltä
vihjeiltä
piilotettuna syntymäpäiväkorttien onnitteluteksteihin
vanhemmilta maatuneelta
päivältä jolloin olisi jo pitänyt perustaa perhe

täällä ei suvaita naisia vailla kohtua
on tässäkin kaupungissa vaikeaa löytää joku jota rakastaa
ilman tarvetta lisääntyä

imetysliivejä
perhe-lehtiä
räkätahroja kauluksissa
Kiitos Ei

täällä ei haluta minua
saittepas minua kuitenkin!

käytän meikkaamiseen kaksi tuntia aamulla
huvikseni
ajelen ratikalla kaupungin laidalle
kahville ja takaisin omaan vain-minun-kotiini
olen tylsä huvikseni
pidän unipäivän
nukutan itseni iltaan asti
kääriydyn peittoon
annan itkun tulla ruudusta silmistä ulos

ja koko ajan minulla on kiire
oma kiire tosin
itse luotu ihana kiire
jolloin tiedän olevani minä
punaisten talvisaappaideni korot iskevät maahan
kop-kops, täältä tullaaan!

hei, koittakaa jo ymmärtää
inhoan lapsia
teidän kaikkien
sinunkin sinisirppuistasi, ystäväiseni

vaikka jähmettynyt hymy huulillani kehun ja silitän
kyselen ja voivottelen

iltaisin avaan huolellisesti pedatun sänkyni
katselen hiljaisuutta
olen minä
vielä tänäänkin

valo

auringon valo
heijastuksia
jääkaapin ovessa
tiikerin raitoja

silmissä kirkkaus
ymmärrys
ajatus joka seuraa jään läpinäkyvää pintaa

kirkkaat valkoiset säteet
juoksevat
etenpäin! eteenpäin!

punainen kupla

no, ei sitä nyt tarvitse alleviivata
ettet halua
että et pysty
et aio osallistua tähän
et ymmärä minua
hei, pystytä vielä banneri
sille
etten en ymmärrä sinua
laisinkaan

no, ei sitä tarvitse huutaa suoraan korvaan
ettet ymmärrä
etkä edes halua ymmärtää
tajuta minuutta sinuutta yhteyttä
ettei olekkaan mitään yhteyttä
et liftaa kyytini, kyllä, ymmärsin jo!

ei siis salaisia sanoja pitkiä hermostuneita lauseita
on vain
asiasanoja sana-asioita
ei siis ihoasioita tänään

no hei, mies, ei sitä tarvitse särkeä
minuutta
sitä jonka olen sinulle säästänyt
kun sen kerran jo hajotin
kokosin hajotin
ja kokosin

hei mies, anna pikkasen armoa tuomiollesi
sille sanattomalle

mikä vilahtaa ohitsesi
kuin
punainen kupla
moottori päristen
iloisuutta ilmoille heittäen
- minä.

kaipaan sinua, rakas

kaipaan sinua
rakas

lämpöä kämmentemme välissä
talvella villaa, kesällä hikeä
leukaani sinun kaulakuopassa
sitä hassua tapaa jolla halimme
käännyn sivuttain sinun sylissäsi

varpaita jotka koskettavat peiton alla
lapsi nukkuu välissämme
syvää rauhaa tunnen sinussa
kaipaan sinua, rakas

meitä, rakas
yhdessä
minä ikävöin
koskaan et tajua minua heti
toisinaan salamannopeasti ymmärrät alavireeni

oppia uudelleen
uudelleen kerta toisensa jälkeen
rakastamaan auttamaan yli
kuin ensimmäistä viimeistä kertaa

katsoin teitä
kaipasin sinua viereeni
kuinka kauniisti kohtelitte toisianne
olen erittäin kateellinen
teille
siitä uuden puhtaasta rakkaudesta
jota vaalitte katseissanne käsissänne kohti toisianne
en sinusta

muistan
vannoin että niin aina
aina sinua kohtaan mahdollisimman varovasti hellästi rakastavasti
arki tuli tielle
unettomat yöt
rahat loppu ja kiire
aina niin helvetillinen kiire
meidän välillä
hoidetaan tämäkin pois

niin sitten joskus
keitän sinulle teen
silitän kulmakarvojesi yhtymäkohtaa
niin kuin koskaan ei mitään muuta olisi ollutkaan
kuin kaipaus muistona

Pariisiin

minua vastaan tulee joka paikassa julistus;
kaikki on päätetty ennalta joten älä pyristele!

roikun mukana kuin nukettajan naruissa
valmis näyttämö
suu maalattu hymyyn
ikuiseen

entä jos niin on?

silloin heittäydyn sinuun
huudan mennään! ja yhdessä, ei päästetä sisään muita!
kuherrellaan hieman tuolla stop -merkin takana
lennetään Pariisiin, kulta
ja jäädään sinne lämpimien roskisten ja tuoreen leivän tuoksuun

hei, erotaan töistä ja niistä muista
irrotetaan tulppa lavuaarista
ja annetaan veden valua
pidetään päivä jolloin ei saa puhua
ja päivä jolloin puhutaan vaan peiton alla
kynttilöitäkin voisi huoletta pitää päällä koko yön
aion hukata luottokorttini
pikkurahakukkaron kaikilla kolikoilla ostan tupakkaa!

saisiko ennustuksen murtumaan jos sanoisin
näin olen ajatellut, mitäs sanot, Pariisiin?

lapsuus

lapsuus
kamalin asia jonka tiedän

jatkuva arviointi
vanhempien silmät jotka tummuvat syytöksistä
avuttomuus
voimattomuus
kun taas hutiloit vaikka yritit vain
ihan vähän tätä kokeilla

miksi ihmeessä tein siis itse lapsia?

lapsi ei tiedä vaikka tietää tuntee
ei pysty tarpeeksi vielä
haluaisi
lapsi arvotetaan vanhempien vahvuuksilla
rahoilla

itse en koskaan tiennyt miten se tehdään nokkelasti
kuinka huudetaan takaisin niille pojille
kadun toisella puolella
kuinka sanotaan, etten mä teidän kanssanne olisi halunnutkaan
kun en vieläkään tiedä
yhtään enempää
miten?

minun paidallani oli aina ruokaa eiliseltä
sukkahousut makkaralla
suun ympärillä tumma likarengas
tukka takussa

lapsi tietää näyttävänsä köyhältä
tietämättömältä
sanat kurkussa
vihaisesta puhumattomasta kodista
eikä edes tiedä mitä on köyhyys