keskellä päivää

keskellä päivää
katson itseäni hissin peilistä
sellainen nuhjaantunut hunsvontti nainen
lattahiuksissa liian isossa toppatakissa
sanat juttuuneena kurkkuun keuhkoihin
tavallinen kahden lapsen äiti
katsoo minua
kuka ihme hän on?

hänhän kävelee korkosaapikkaissaan pitkin sulia katuja
käsilaukku tyylikkään rennosti olkapäällä
kulmakarvat muotoiltuna
kädet ihanan pehmeinä
kynsinauhat huoliteltuina
pysyvän kaunis ilme kasvoilla
koska vaan ottaa valokuva
onnistuminen kantapäissä hän liihottaa

kuka hän on?
joka salaa käy kellarikerroksessa löytämässä itseään
katsomassa muiden peileistä
haistelemassa kainaloitaan
pöyhöttömässä tukkaansa vessan peilin edessä

että vähemmän tällaiselta

kun joskus vähemmän
hiukkasen tällaiselta
ja enemmän kokonaiselta
naiselta

kenen ruumiissa asustan?