kirjoitan
kaikuna huoneissanne
kellun
saniaisena vesissänne
rutistakaa minut kuivaksi!


sunnuntai 13. helmikuuta 2011

aikaisin sunnuntaina

on se holtiton herätys
jalat kädet tietää
kello vasta viisi
mieli hautautuu syvälle uniin
lapsi huutaa vierellä herätystään koko maailmalle
hiihaa
hänelle se on aamu

saan itseni kokoon
ajatukset kahvissa ja sohvassa
ollaan tässä hetki, kulta
äiti vähän lepää
pää raskaana ajatuksista
niistä jotka viikkoja painaneet kuvia mieleeni
meistä

kun aurinko alkaa paistaaa
huomaan pakkasen ja lumen
tajuan ettei tarvitse muuta kuin olla tässä
lapselle läsnä
lukea lehti ja juoda kuppi kahvia
tiedän
sunnuntai

aamuista parhain

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti