kirjoitan
kaikuna huoneissanne
kellun
saniaisena vesissänne
rutistakaa minut kuivaksi!


maanantai 25. lokakuuta 2010

olenhan äiti

oman lapsen itku
tuntuuko mikään
yhtä pahalta?

se voimaton
koko vartalo tärisee
äiti
äiti!
kyyneleet roiskuvat
räkä
älä jätä, äiti
älä jätä

kävelet pois
vaihtoehdot vähissä
suljet oven

koko päivän
tunnet vartaloasi vasten
hennon tärinän
märän posken
voimattoman vahvan voiman pienessä vartalossa
takertuneena sinuun
kaipauksen

miksi jätit minut tänne?
mikä voi olla tärkeämpää?
muka

kiirehdin töissä
eteenpäin
nopeammin
kiirehdi kello
ja lopulta
juoksen asemalle
juna, kiirehdi, kiirehdi jo
kenen muka tarvitsee jäädä Tikkurilassa, turhuutta

juoksen autoon
kaahaan hullun lailla
onko ylinopeutta jos ajaa neljänkympin alueella kahdeksaakymppiä
kun hakee lastaan hoidosta
kuka siitä voi syyttää

ja sitten autosta ulos
nopeasti kävelet juosten päiväkodin pihalle
äiti on täällä nyt!

miksi sä nyt jo tulit?
tätä äitiyttä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti