kaikki muu
ajanhukkaa
sinä, sukkela suteni
karheat kätesi
katuva hymysi
minun
jännittynyt ruumiini
pelko
sylissäsi tämä kaikki
käsiesi liikkeitten alla
tiedän
otat jokaisen heistä
yhtälailla
itsestään selvyytenä
kyselemättä, tottakai!
kuinka osaisinkaan
nyt
ottaa vastaan sellaisen mutkattomuuden
rakkauden
opetithan minulle draaman
huutamisen potkimisen
karjumisen alistamisen puremisen taidon
sinä, susi mieheksi!
yö-näytelmiä miedän välissä
kun pyydät minua kertomaan heistä muista
lantiollani levänneistä
sanoja käsiä merkkejä katseita
kerron minä sinusta
sinulle
mitä muutakaan osaisin!
huomaat huijauksen
ovelaa
sitten hengenhädässä
hengästyneenä
kiirehtien kirjoitan minä sinusta
unohdus kannoilla
sinä avuton huutava mies!
ja itken
hihansuut kaulus kosteina
pitelin sängynjalasta
kaunis puulattia, hiottu
lonkkaani tukien
kyyneleitä
katto erottuu sentään
sinä murheeni mies!
välillä
se tuntuu maailman suurimmalta vääryydelta
ekokatastrofia
kanalan häkkejä
afganistanin sotaa
työttömyyslukujen nousua
suuremmalta
että sinulla on joku jonka kanssa aamiaispöydässä
teetä ja voileipiä
ja minulla vain itku
jookos, ei enää tätä?
välinpitämättömyydelläni rakennan
ilman sinua
ilmaa ja sinua
minua
ja yhdeksän vuoden päästä olen unohtanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti