anno domini 2002

kaikki muu
ajanhukkaa
sinä, sukkela suteni
karheat kätesi
katuva hymysi

minun
jännittynyt ruumiini
pelko

sylissäsi tämä kaikki

käsiesi liikkeitten alla
tiedän
otat jokaisen heistä
yhtälailla
itsestään selvyytenä
kyselemättä, tottakai!

kuinka osaisinkaan
nyt
ottaa vastaan sellaisen mutkattomuuden
rakkauden
opetithan minulle draaman
huutamisen potkimisen
karjumisen alistamisen puremisen taidon
sinä, susi mieheksi!
yö-näytelmiä miedän välissä

kun pyydät minua kertomaan heistä muista
lantiollani levänneistä
sanoja käsiä merkkejä katseita
kerron minä sinusta
sinulle
mitä muutakaan osaisin!
huomaat huijauksen
ovelaa

sitten hengenhädässä
hengästyneenä
kiirehtien kirjoitan minä sinusta
unohdus kannoilla

sinä avuton huutava mies!

ja itken
hihansuut kaulus kosteina
pitelin sängynjalasta
kaunis puulattia, hiottu
lonkkaani tukien
kyyneleitä
katto erottuu sentään

sinä murheeni mies!

välillä
se tuntuu maailman suurimmalta vääryydelta
ekokatastrofia
kanalan häkkejä
afganistanin sotaa
työttömyyslukujen nousua
suuremmalta
että sinulla on joku jonka kanssa aamiaispöydässä
teetä ja voileipiä
ja minulla vain itku

jookos, ei enää tätä?
välinpitämättömyydelläni rakennan
ilman sinua
ilmaa ja sinua
minua

ja yhdeksän vuoden päästä olen unohtanut.

yhdestä päivästä

tänäänkin päätän
löytää uudelleen
kadotetun

tänään haluan tuntea sen kanssasi
rakas
ja tunnen
halun ja sinut
ihosi ihoni ihomme
yhdessä

sinä, senkin tikapuumies
aina auttamassa minua ylemmäs
nostamassa huumaantuneena ilmaan
juo elämää, rakas, lasistani
juo minua
naura

on aika avata korkki
kilistetään toisillemme rakas
tästäkin me selvittiin!
yhdestä päivästä