kirjoitan
kaikuna huoneissanne
kellun
saniaisena vesissänne
rutistakaa minut kuivaksi!


maanantai 25. lokakuuta 2010

olenhan äiti

oman lapsen itku
tuntuuko mikään
yhtä pahalta?

se voimaton
koko vartalo tärisee
äiti
äiti!
kyyneleet roiskuvat
räkä
älä jätä, äiti
älä jätä

kävelet pois
vaihtoehdot vähissä
suljet oven

koko päivän
tunnet vartaloasi vasten
hennon tärinän
märän posken
voimattoman vahvan voiman pienessä vartalossa
takertuneena sinuun
kaipauksen

miksi jätit minut tänne?
mikä voi olla tärkeämpää?
muka

kiirehdin töissä
eteenpäin
nopeammin
kiirehdi kello
ja lopulta
juoksen asemalle
juna, kiirehdi, kiirehdi jo
kenen muka tarvitsee jäädä Tikkurilassa, turhuutta

juoksen autoon
kaahaan hullun lailla
onko ylinopeutta jos ajaa neljänkympin alueella kahdeksaakymppiä
kun hakee lastaan hoidosta
kuka siitä voi syyttää

ja sitten autosta ulos
nopeasti kävelet juosten päiväkodin pihalle
äiti on täällä nyt!

miksi sä nyt jo tulit?
tätä äitiyttä.

perjantai 15. lokakuuta 2010

syntymäpäivä

täytin tänään 29
ja nyt minulla on lupa kirjoittaa miehistä

olenhan näes melkein aikuinen,
toki jo lähes kolmekymmentä
ja sehän on aikuinen, eikö?

aikuisilla on lapsia ja perhe ja koti
asuntolainaa autolainaa käyttöluottoa ja visa
aikuisilla on mielipiteitä sanavalmiutta kahvilakeskusteluja hesarin lukua
aikuiset välittävät
ovat kiinnostuneita
tietävät
ymmärtävät syy-seuraussuhteita
osaavat katsoa objektiivisesti

aikuiset huitelevat hulluttelevat tekevät järjettömyyksiä
hillitysti toki kuitenkin
ja mitähän naapuritkin sanovat kun juuri muutettiin sisään
ja nyt sitten ulos

ja rahathan täytyy saada riittämään
eikä sitten yhtään tuhlailla
ei edes levykaupassa
kirjakauppaan et mene
mene Prismaan, hyvä ihminen!
siellähän te aikuiset vihannesosastolla toisianne tervehditte nyökkäyksin
kohteliain fraasein
kun lapsetkin kasvaneet ja
todellakin on niin hieno ilma

niin että ehkä minäkin sitten aikuinen
vanhempaa todellisuutta

miehistä kirjoitan seuraavasti:
kuparinpunaiset karvat reitesi käsivarsiesi pinnalla saavat minut teiniksi jälleen

kun taikuus hävisi

sinä lähdit
minä tukehduin
kuristuin, putosin, jäin alle
kuolin

hyvä ihminen,
etkö ymmärrä ettei ihmisen saa antaa kuolla?

valutit minut hiekkaan
heitit roskiin
tallasit stumppina
särjit lasina
etkä muistanut edes kierrättää?

huusin hii-hoo,
en ollutkaan taikuri
etsin linkkuveistä,
minusta ei saanut McGyveria
kuka on varastanut haltiaviittani?

lyökää naulat arkkuuni
peskää puhdas paita ylleni
suola ja leipää otsalleni
viskiä huulilleni

astelen jäljilläsi salaa