Pieni poika

sinä synnyit
odotimme
sekunnit tunnit raksuttivat
hidasteleva kellon peijakas!
puuhakkaina pyyhin pölyjä, latasin tiskikonetta, keittelin kahvia
luin lehteä väärin päin
otit aikasi
sinä, pieni maailmani!

sinä synnyit
poikani poika, iloni valo
pienet sormet puristuivat raudanlujasti sormeni ympärille
hentoiset hiukset, hamuava suusi
silmät tummat ja tietävät; tämä on maailma.
tutustumme, opettelemme toisemme
sinä, pieni maailmani!

sinä synnyit
kevyenä painona sylissäni
sydän lyö vahvasti
minähän se tässä, ole rauhassa
ja sinä olet
tuet itsesi minuun nukkuessasi
tuhinaa
käsilläni ajatuksillani kehollani
olen tässä sinua varten
sinä, pieni maailmani!

asemalla

syksyllä
odota talvea
kesän rakastajatar
kirpeys huulilla
pistely poskissa,
kaulaliina tiukasti sen paksumman takin alla
tule jo juna!

syksyllä
herään itseeni
vuoden vanhempana
sylissäni vuoden vanhempi
joka itkee, ei jaksa, äiti milloin se tulee
tule jo juna!

syksyllä
maassa, minussa huurretta
odotan että lapasemme kohtaavat
hikiset sormet villan seassa
tule jo juna!

astun lämpimään kuivaan ilmaan
vaaleanpunaoviseen vaunuun
violettimyssyisen rouvan viereen
matkalla pohjoiseen
mieheni Talvi, minä tulen!

Heitit minut matkaan

sinun avullasi kävelen
kävelykeppini rollaattorini liukuestesukkani
matkaan kohti aamuja
joita ei pitänyt tulla

sinun avullasi lennän
siivilläsi ajatuksillasi unelmillasi
liidän sylissäsi rauniokaupunkien illallispöytiin
ajatusta syvemmälle

sinun avullasi nukahdan
unilääkkeeni valosuojani runkopatjani
näen unia, liikkumattomia kuin kalliomaalaus
suolammen tyyneyteen

Heitit minut matkaan,
ota nyt koppi!

pukumiehet

te hiljaiset hillityt pukumiehet
njaah, joo, hmm, niinpä niin
sotkeennutte puvun päällystakkeihin
niihin beesseihin
juoksette hillitysti salkku kädessä
kiiltävät kengät läpsyttävät asfalttiin
ravintoloissa kravaattinne uivat keitoissa
avaatte läppärinne junassa
puhutte vaimostanne kunnioittavasti tyhjiä sanoja
mustia bemareitanne ohjaatte rennon rohkeasti läpi kehien
lounastapaaminen seminaari illallinen
suollatte suustanne rahaa
ja uitte, totta kai te uitte joka päivä
kyllähän kunnosta pitää huolta pitää!
sikareita
kalvosinnappeja
partaveden tuoksua
älypuhelimia
mustia sateenvarjoja
inhoatte hillitysti mutkattomasti tasa-arvoisesti
nuoria naisia jotka hyppivät kengillenne nenillenne
puhuessanne pelkäätte jonkun tunnistavan sananne
naisenne tuntevat ihonne aivojenne kuoren
yöllä he huutavat tyhjää itkuaan tyynyihinsä
te käännätte kylkeä.

sunnuntai-iltana

käyttämätön minuutti
lapset nukkuvat
viisarit antavat periksi
lasken unta seitsemän tuntia
nojaat minuun
kuuma korvasi polttaa kättäni
auts

pidät sylissäsi
minua
muistamme taas kuinka ollaan me
näinhän tässä oltiin
käteni ympärilläsi
pääsi nojaa mahaani vasten

sänky murahtaa
minä helisen
shh…
sanoja mahdoton vaihtaa
ajatuksia
annat lämpösi minulle
poltan sitä hiljaisilla tulilla
viikon lyödessä aaltoina vastaan

tapaaminen

hei, mitä kuuluu?
- mitäs tässä
päänsärkyjä
likapyykkejä
huonosti nukuttuja öitä
yksinäisiä halauksia
joissa pidän itseäni kadestä
sitä tavallista.

säitä on pidellyt?
- juu, kaunista on
sielussani sataa
päässäni salamoi
lantioni kasvaa sammalta
matalapainetta meidän välillä
etkö tunne sitä?
kylmää rintamaa käsiemme hartioidemme välissä
toivotaan ettei pakasta

nähdään taas!
- ensi kertaan.
side silmilläni
juoksen sinua pakoon
älä koske, älä katso
avaa minut itseäsi vasten
sukella minuun
mene! älä mene.
hei, hei!

Nooralle & Sampsalle 11.9.2010

On valoisia aamuja,
kahvin tuoksua pehmeitä peittoja
jalkoja hänen jalkojensa seassa

on tahmeita aamuja,
päänsärkyjä kylmiä suihkuja
lämmintä jaffaa auki jääneestä jääkaapista
mutta ne on yhdessä, teillä!

On siistejä autoja, tila-autoja, urheiluautoja
puhtaita koteja ruusukimppuja hajuvesiä
ja suihkun raikkaita suudelmia
on rakkausviestejä jääkaapin ovessa
on hänen otsansa sinun olkaasi vasten
pimenevässä illassa sellojen soidessa

on tiskikasoja
pinttynyttä puuroa täysinäisiä imurinpusseja
on vain euro lomapakon pohjalla
on maksalaatikkoa puolukkahillolla, eltaantunut tiskirätti ja maito loppu
mutta ne on teillä, yhdessä!

On matelevia iltoja,
rumia sanoja kääntyneitä selkiä.
on anteeksipyyntöjä sovintoja halauksia
ja niin, suudelmia jotka kestävät ja kestävät
on sinun kätesi hänen kädessä.

Ja sitten joskus on asuntovelkoja
lumitöitä pitkiä työpäiviä hiljaisia iltoja takkatulen edessä
kiireisiä päiviä kun hän tulee ja sinä lähdet
mutta ne on teillä yhdessä.

On iho
hänen ihonsa, sinun ihosi, teidän ihonne.
on hänen kihtinsä sinun kaihisi, elämän ilta.
sinun villasukkasi hänen pitkät kalsarinsa, ne kamalat
on teidän katunne
parvekekukkanne
riippukeinunne,
lumikola etuovenne edessä.

On teidän sylinne napanne silmänne vastakkain limittäin vierekkäin.
teidän yhteinen oma ajatuksenne
teidän matkanne, unelmanne
teidän perheenne
teidän päivänne aina syyskuussa
Ja on rakkaus. Se on teidän, tänäänkin, yhdessä.

kanssasi

nahkea lehti
sinä olet
vesi ei tartu, lika jää kiinni
pisarana riipun sinussa

aamun valo
sinä olet
pöly tanssii sisässäsi, piilossa varjossa
valossa yritän näkyä

piirongin laatikko
sinä olet
sisässäsi kaikki turhat tarpeelliset tavarat
klemmarina matkustan mukana

muistilappu
sinä olet
käytetään vain tarpeeseen
kahvitahrana minä tipahdan kanssasi roskakoriin.

Luojan kiitos olemme yhdessä.